Puheenvuoro kouluasteiden kesken

OAJ Pääkaupunkiseudun alueyhdistyksen puheenvuoroja OAJ:n kevätvaltuustossa. Useiden puhujien puheenvuorot linkittyvät toisiinsa muodostaen keskustelunomaisen kokonaisuuden.

TOINEN ASTE:

Arvoisat kaikki

Minulla on hämmentynyt opiskelija, Jere. Hän on yläkoulussa tottunut pienryhmään ja hyvin järjestettyyn erityisopetukseen. Hän kokee ammatillisessa oppilaitoksessa ison muutoksen. Täällä pitäisi pärjätä, suunnitella omat opintonsa ja olla itseohjautuva. 

Miten näin heikoilla perusvalmiuksilla olevia opiskelijoita on päässyt yläkoulusta läpi? Matemaattiset ongelmat ja lukivaikeus aiheuttavat ongelmia. Amiksessa ei aina enää olekaan ketään neuvomassa ja opastamassa.

Ryhmässäni on eri ikäisiä opiskelijoita ja monelle on tehty erityisen tuen suunnitelma. Paljon S2-opiskelijoita, joista monen kielitaito ei vielä työelämään riitä.

Olen huolissani, miten opiskelijat tulevat pärjäämään työelämäjaksolla. Työelämän perustaidot ovat vielä kovin hakoteillä. Miten heistä saadaan alansa ammattilaisia työelämään? 

Eikö ne siellä yläkoulussa mitään opeta?!

YLÄKOULU

Voi kuule! Opetetaan hikihatussa, mutta eihän meillä ole edes pienryhmiä. Ei auta, että tuki lukee paperissa ja taitavat erkat joustavat sinne tänne ja tonne, jos Jere ei sitä tukea oikeasti saa! Toivottavasti tämä nyt muuttuu!

Ja niistä taidoista. Tiesitkö, että matikan päättöarvioinnin seiskaan riittää, että työskentelee vain osittain itsenäisesti ja saattaa työskentelyn OHJATTUNA loppuun? Siis seiskaan? Voit kuvitella, millä sen vitosen saa ja jatkamaan sinne teille. No, tässä tuli sekin, miksi se Jere on siihen kädestä pitäen auttamiseen tottunut.

Viimeksi viime viikolla opetin suomi toisena kielenä ryhmää. Luettiin siinä kirjaa ja esiin tuli sana pulipää. Oppilaat eivät tienneet, mikä se on. Noo selitin, että kalju. Ei se paljon auttanut, kun eivät tienneet edes sitä. Seuraavaksi harjoittelemme fysiikassa sanaa OMINAISLÄMPÖKAPASITEETTI.  

Niin, ja tuli mieleen, että opetetaanko näille lapsille alakoulussa enää ollenkaan kelloa?

ALAKOULU

Nyt kun valmistavan oppilaat integroidaan alkuopetuksessa suoraan yleisopetuksen luokkiin ja S2-oppilaiden määrä on muutoinkin kasvanut, opetus on pakko pitää aikalailla selkokielisenä, kuulostaa nuo fysiikan käsitteet aika kaukaisilta.

Mutta aivan on samat haasteet meillä kuin siellä yläkoulussa! Arvioitavaa ja kriteereitä on luokanopettajalla sivu tolkulla, mutta läpipääsyyn riittää, että toimii ohjatusti.

Ja sekin on kyllä jo usein harppaus siitä lähtötilanteesta. Enenevässä määrin kohtaa niitä koulutulokkaita, jotka syö ruokaa käsin ja tarvitsee apua vessakäynteihin. Enkä edes aloita siitä, miten ison siivun koulupäivästä vie ulkovaatteiden pukeminen tai kouluvälineiden metsästäminen.

Ihan kuin nämä eivät olisi varhaiskasvatuksessa olleet ollenkaan, vai mitä siellä oikein puuhastellaan?

VARHAISKASVATUS

Parhaamme yritämme, mutta resurssien runsaudesta emme mekään pääse nauttimaan.

Kouluilla sentään on omia S2-opettajia. Esimerkiksi Helsingissä vakassa S2-opettajat ovat alueellisia ja yhdellä opettajalla saattaa olla muutaman kymmentä päiväkotia ja 3-numeroinen luku suomea toisena kielenä puhuvia lapsia kontollaan. S2-opetus on siis lähinnä konsultoivaa. 

Meillähän ei varhaiskasvatuksessa ole edes kielitaitovaatimuksia työntekijöille. Lisäksi alueesta riippuen pk-seudulla voi olla jopa noin puolet vakaopettajista ei-kelpoisia. On päiväkoteja, joissa päteviä opettajia on vain 1 tai 2. Nämä muutamat opettajat sitten antavat S2-opetusta, ryhmissä, joissa jopa 80% lapsista saattaa puhua jotain muuta kuin suomea äidinkielenään. Lisäksi näillä päteville opettajilla on useamman ryhmän lapsen vasut hoidettavanaan, kun niitä voi tehdä vain kelpoinen opettaja.

Niin ja näitä opettajan vakansseja on sijaistamassa usein lastenhoitaja, joiden suomen kielitaidoista tuossa jo juurikin kerrottiin. Joten kysymys kuuluu, mitä te siellä amiksissa niille oikein opetatte?

TOIVEITA JA RATKAISUJA: PETRA

Kovat ovat odotukset uudelle perusopetuksen tuelle, mutta juuri nyt moni pääkaupunkiseudun kunta ei aivan näytä lunastavan näitä odotuksia. Vaikuttamistyötä on siis yhä edessä.

Meillä on noussut iso toive, että valmistava opetus voisi kestää joustavasti 1-3 vuotta. Esimerkiksi koko yläkoulun ajan, jos oppilas aloittaa suomalaisessa peruskoulussa vasta yläkouluikäisenä vajaalla koulutaustalla. Voisiko tällöin oppivelvollisuusaika pidentyä?

Ihan jokainen koululainen hyötyisi siitä, että peruskoulun nivelvaiheissa olisi selkeät kriteerit siitä, mitä pitää osata, että pääsee seuraavaan vaiheeseen. Tämä saattaisi helpottaa toisen asteen ja työelämän tuskaa. Lisäksi samoja kriteereitä voisi hyödyntää valmistavalta yleisopetukseen siirryttäessä.

Ja kielitaidoista puheenollen. Kyllähän se lasten merkittävin herkkyyskausi kielenoppimiseen on varhaiskasvatuksen aikana. Tarvitsemme pian kielitaitovaatimukset varhaiskasvatuksen henkilökunnalle ja selkeät panostukset S2-opetukseen. En ole vielä koskaan nähnyt lapsen oppivan kieltä konsultoiden.