Arvoisat juhlavieraat, hyvät kollegat, ystävät ja kaikki varhaiskasvatuksen puolestapuhujat,
tänään meillä on hyvä syy kokoontua yhteen.
Kuusikymmentä vuotta.
Se on ikä, jossa ihminen nykyään sanoo olevansa parhaassa iässä. Kokemusta on kertynyt, mutta intoa riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen. Sama näyttää pätevän myös Espoon seudun varhaiskasvatuksen opettajiin.
Lämpimät onnittelut 60-vuotiaalle yhdistykselle!
Kun mietin tätä juhlaa, aloin pohtia, mitä kaikkea on tapahtunut näiden kuuden vuosikymmenen aikana.
Maailmaan on tullut internet, älypuhelimet, tekoäly ja sähköpotkulaudat. Mutta yksi asia ei ole muuttunut.
Kolmevuotias lapsi haluaa edelleen näyttää löytämänsä kepin. Ja se keppi on edelleen vähintään yhtä tärkeä kuin kaikki maailman teknologiset innovaatiot yhteensä.
Varhaiskasvatuksen opettajan ammatti onkin ehkä yksi niistä harvoista ammateista, joissa työpäivän merkittävimpiin saavutuksiin voi kuulua esimerkiksi se, että kaksi lasta pääsi yhteisymmärrykseen siitä, kumpi saa olla lohikäärme ja kumpi dinosaurus. Ja me tiedämme kaikki, ettei se ole aina helppoa diplomatiaa. Joskus tuntuu, että varhaiskasvatuksessa ratkaistaan päivittäin enemmän konflikteja kuin YK:ssa.
Varhaiskasvatuksen merkityksestä puhutaan nykyään paljon, eikä suotta.
Tutkimukset kertovat sen, minkä te olette tienneet jo pitkään: lapsuuden ensimmäisillä vuosilla on valtava merkitys. Tutkimuksissa ei pystytä mittaamaan sitä, mitä tapahtuu, kun lapsi aamulla juoksee syliin, näyttää piirustuksensa tai kertoo aivan vakavana nähneensä eilen takapihalla yksisarvisen.
Varhaiskasvatuksen opettaja osaa suhtautua kaikkiin näihin tilanteisiin asianmukaisella vakavuudella. Se on taito, jota ei opi mistä tahansa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset kohtaavat päivittäin maailman sellaisena kuin lapsi sen näkee.
Maailmana, jossa pahvilaatikosta voi tulla avaruusalus.
Lätäkkö ei ole vesivahinko, vaan mahdollisuus.
Ja jossa kysymykseen "miksi?" voi joskus joutua vastaamaan kahdeksantoista kertaa saman keskustelun aikana.
Te jaksatte tämän. Se on suorastaan ihailtavaa.
Kuudenkymmenen vuoden aikana varhaiskasvatus on muuttunut paljon.
Toimintatavat ovat kehittyneet, tutkimustieto on lisääntynyt, pedagogiikka on vahvistunut ja yhteiskunta on oppinut ymmärtämään yhä paremmin sen, kuinka tärkeästä työstä on kyse. Mutta työn ydin on pysynyt samana.
Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen.
Lapsi tarvitsee mahdollisuuden kasvaa, oppia ja kuulua joukkoon.
Lapsi tarvitsee ihmisen, joka sanoo: "Sinä osaat. Sinä pystyt. Sinä olet tärkeä."
Ja juuri sitä työtä teette joka päivä. Usein kiireessä. Joskus haastavissa olosuhteissa. Melkein aina paljon pienemmällä julkisuudella kuin työnne ansaitsisi. Mutta valtavan suurella vaikutuksella.
On sanottu, että opettajat muuttavat maailmaa. Se pitää varmasti paikkansa. Mutta varhaiskasvatuksen opettajat tekevät vielä jotain aivan erityistä. Te vaikutatte ihmiseen jo ennen kuin hän itse edes ymmärtää, kuinka paljon hän oppii. Moni meistä ei ehkä muista ensimmäisiä opettajiaan nimeltä. Mutta muistamme tunteen. Muistamme jonkun, joka kannusti.
Jonkun, joka auttoi solmimaan kengännauhat.
Jonkun, joka lohdutti.
Jonkun, joka opetti odottamaan omaa vuoroa.
Jonkun, joka näki meissä enemmän kuin me itse näimme.
Siinä on opettajan työn suuruus. Jälki näkyy vuosikymmeniä myöhemmin. Ehkä juuri siksi voidaan sanoa, että varhaiskasvatuksen opettajien työn tulokset valmistuvat joskus vasta kolmenkymmenen tai neljänkymmenen vuoden kuluttua.
Harvalla alalla on yhtä pitkä takuuaika.
Hyvät juhlavieraat,
60 vuotta on pitkä historia.
Se on tarina ihmisistä, jotka ovat uskoneet lapsuuden arvoon. Ihmisistä, jotka ovat rakentaneet ammattikuntaa, yhdistystä ja yhteisöä. Ihmisistä, jotka ovat pitäneet huolta siitä, että lasten ääni kuuluu myös silloin, kun lapset itse eivät vielä osaa sitä kovin kuuluvasti käyttää. Paitsi tietysti silloin, kun he käyttävät. Silloin ääntä yleensä riittää koko ryhmälle. Ja vähän naapuriryhmällekin.
Tänään juhlimme saavutuksia, mutta ennen kaikkea ihmisiä niiden takana.
Teitä, jotka olette tehneet tästä työstä sellaisen kuin se on.
Teitä, jotka olette kulkeneet mukana vuosikymmeniä.
Ja teitä, jotka vasta aloittelette omaa matkaanne varhaiskasvatuksen ammattilaisina.
Tulevaisuus tarvitsee teitä aivan yhtä paljon kuin menneet vuosikymmenet.
Arvoisat juhlavieraat,
nostakaamme katse hetkeksi arjen kiireistä. Nauttikaamme tästä juhlaillasta. Kohottakaamme malja kuudellekymmenelle vuodelle osaamista, sydäntä, ammattitaitoa, yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea rakkautta lapsuutta kohtaan. Ja muistakaamme, että vaikka yhdistys täyttää tänään 60 vuotta, varhaiskasvatuksen opettajilla on edelleen yksi ainutlaatuinen etuoikeus:
te saatte viettää päivänne ihmisten seurassa, joiden mielestä pahvilaatikko voi olla avaruusalus, sadepäivä seikkailu ja huominen täynnä mahdollisuuksia. Siinä on jotain sellaista optimismia, josta me kaikki voisimme ottaa oppia.
Lämpimät onnittelut Espoon seudun varhaiskasvatuksen opettajille 60-vuotisjuhlan johdosta.
Hyvää juhlaa meille kaikille. Kiitos.