Vuosi sitten OAJ:n valtuuston alueyhdistyspuheenvuorossa otin esiin pääkaupunkiseudun ominaispiirteen, suuren ja kasvavan kieli- ja kulttuuritaustaisten oppijoiden määrän kaikilla opetusasteilla.
Pääkaupunkiseudun alueen lapsista ja nuorista n. 30% on lähtöisin eri kieli- ja kulttuuriryhmistä. Alueellisia eroja on pääkaupunkiseudun sisälläkin, Vantaalta löytyy päiväkoti, jonka vieraskielisten lasten osuus on 100%, eikä koulu, jossa 70%:lla oppilaista on muu kuin suomi äidinkielenään ole enää harvinaisuus alueellamme. Vertailun vuoksi koko maan mittakaavassa noin 90%:ssa kouluissa ei ole yhtään tai on erittäin vähän äidinkieleltään muuta kuin suomea puhuvia lapsia.
Näillä on vaikutusta opettajien työhyvinvointiin, työmäärän kasvuun, työajan riittämättömyyteen sekä työn rajaamisen haasteellisuuteen.
Tähän alueelliseen haasteeseen voi lisätä niin kutsutut ei-koulukuntoiset lapset, kolmiportaisen tuen riittämättömyyden sekä näiden vaikutukset opettajan työhön.
Paikallisten tilastojen valossa alueemme kunnissa yksittäisen lapsen aiheuttamat uhka- ja vaaratilanteet ovat viimeisen viiden vuoden ajan kasvaneet, ja näyttävät kasvavan yhä – esimerkiksi Helsingissä kolmessa vuodessa ilmoitusten määrä on kasvaneet noin 500:lla, muissa kunnissa uhka- ja vaaratilanteiden lisääntymistahti on ollut ehkä jopa tiukempi. Lisäksi Vantaalla vuoden 2018 Kunta10-tulosten mukaan 65% varhaiskasvatuksen työntekijöistä ilmoitti kokeneensa uhka- ja vaaratilanteita.
Kolmiportaisen tuen riittämättömyys on arkipäivää. Ei-koulukuntoisia ovat mm. traumatisoituneet, psyykkisesti oireilevat lapset, he ovat koulussa ja varhaiskasvatuksessa – muutakaan paikkaa ei ole – jonottaen erikoissairaanhoidon ja sosiaalipuolen tukea. Heille tukitoimiresurssit ovat usein riittämättömiä. Valtuutettu Gretel Ruuskanen kysyikin ministeri Li Anderssonilta, mitä on tehtävissä. Toivottavasti tuen järjestämiseen saadaan joku roti!
Pääkaupunkiseudulla opettajan työn määrä kasvaa edelleen, mutta työn resurssit, työolot ja palkkakehitys eivät etene samassa tahdissa.
Ei ihme, että opettajakato on suuri pääkaupunkiseudulla, varhaiskasvatuksen lisäksi pula uhkaa nyt muitakin opettajaryhmiä. Miten saamme opettajia alueelle? Asuminen ja eläminen on kallista, työ haastavaa eikä palkalla kilpailla.
Alueen palkkataso tuskin nousee verrattuna muihin alueisiin, pohdimmekin alueen valtuutettujen kesken, voisiko alueen opettajien jäsenmaksua pienentää, jotain vastaantuloa sekin olisi.
Hanna Iso-Kuortti,
puheenjohtaja, OAJ PKS