Varhaiskasvatuksen rooli on korostunut koronakriisin aikana. Toisin kuin perusopetus, varhaiskasvatus ei ole oppivelvollisuuteen kuuluvaa ja näin ollen velvoittavaa. Varhaiskasvatuslaki kuitenkin määrittelee lapsen oikeuden varhaiskasvatukseen osapäiväisesti ja kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia tai se on muuten lapsen edun mukaista.
Koronakriisin aikaan varhaiskasvatuksesta puhuttaessa on korostunut jatkuvasti sen hoidollinen ulottuvuus. Varhaiskasvatus merkitsee kuitenkin edelleen lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.
Päiväkodit eivät toimi vain kriittisten alojen lasten säilytys- ja hoitopaikkoina, vaan niissä edelleen annetaan laadukasta varhaiskasvatusta paikan päällä ja etänä. Tämän turvaamiseksi on huolehdittava siitä, että päiväkodeissa on tarpeeksi pätevää henkilökuntaa myös poikkeustilanteessa. On huomioitava, että sijaisten saaminen on tällä hetkellä hyvin epätodennäköistä. Varhaiskasvatukseen saapuvien lasten määrää ei voida arvioida tarkasti, joten suhdelukuja ei pitäisi tässä kohtaa tarkastella samoilla kriteereillä kuin normaalitilanteessa. Tämä tulee huomioida myös, jos suunnitellaan henkilökunnan lomauttamista ja tilapäistä siirtoa toisiin tehtäviin. Etätyöskentely tulee mahdollistaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle porrastetusti ja yhdessä esihenkilön kanssa suunnitellen.
Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa pitää pystyä ensi toimikautta ajatellen päättämään tarvittavista tukitoimista huolimatta siitä, että kaikkia allekirjoituksia ja tutkivien tahojen lausuntoja ei saada ajoissa kiireettömän hoidon rajaamisen vuoksi. Lapsen tuen tarve ei saada jäädä huomiotta poikkeustilanteen takia. Tukimuotojen viivästymisellä saattaa olla laajamittaisia haittavaikutuksia lapsen kehitykselle ja oppimisen edellytyksille.
Koronavirusepidemia osuu erityisesti esiopetusikäisten lasten koulusiirtymän kannalta hyvin merkitykselliseen vaiheeseen, jossa tiedonsiirto ja yhteistyöpalaverit koulujen ja esiopetuksen opettajien välillä yleensä tapahtuvat. Erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla ennakoiva siirtymän suunnittelu on hyvin merkityksellinen koulun aloituksen onnistumiselle. Tiedonsiirto on tarpeen myös silloin, kun lapsi vaihtaa ryhmää, aloittaa esiopetuksen tai vaihtaa varhaiskasvatusyksikköä. On huomioitava, että kouluun ja uuteen ryhmään tai varhaiskasvatusyksikköön tutustumisen käytännöt jäävät suurelta osin toteutumatta tänä keväänä. Mahdollisuuksien mukaan tämä tulee turvata ennen uuden toimintakauden alkua.
On odotettavissa, että syksyllä arjen rutiineihin, ryhmässä olemiseen ja oppimistilanteisiin sopeutuminen on normaalioloja haastavampaa. Tähän tulee varautua kasvatusvastuullisen henkilökunnan, sekä erityisesti erityisopettajien ja avustajien saatavuudella. Myös tutkivilla tahoilla (neuvolat, erityissairaanhoito) tulee olla riittävät resurssit poikkeusajan jälkeen. Syksyyn mennessä tuen tarpeessa olevat lapset ovat saattaneet olla jopa kuusi kuukautta ilman kuntouttavia terapioita, mikä saattaa aiheuttaa taitojen kehittymisen pysähtymisen tai jopa taantumisen. Tähän tulisi tilanteen parannuttua panostaa.
Perheiden hyvinvoinnin kannalta oleellisimmat palvelut on turvattava. Perheille tarjolla oleva apu ei voi olla pääasiallisesti korjaavien palveluiden varassa. Suomen ei tule supistaa perheiden kannalta oleellisimpia varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palveluita, vaan päinvastoin varmistaa niiden toimivuus tavalla tai toisella myös poikkeusaikana. Tällaisia perheiden hyvinvointia tukevia palveluita ovat varhaiskasvatus sekä sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut, kuten kasvatus- ja perheneuvonta, perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu sekä päihde- ja mielenterveystyö. Näiden palveluiden tarve ei katoa koronakriisin päätyttyä.
Tiia-Maria Luukko, varhaiskasvatuksen opettaja (sosionomi AMK)
Elina Wallin, päiväkodin johtaja (KM), VOL-jaoston jäsen